Lauantaiaamuna pakkasimme autoon viikonlopuksi tarvittavat tavarat, sairaalloisesti vesipulloja matkaa varten sekä vähän ylimääräistä. Uusi kuskimme joutui heti koetukselle, matkasimme neljä tuntia Agraan kuoppaisia ja ihmispaljouden täyttämiä teitä pitkin.

Hotellimme oli olevinaan parhaimmasta päästä. Huoneessani ei toiminut TV, puhelin ja kerroksen ainoa hissi oli epäkunnossa. A la carte-ravintola oli melko huono; tilasin kanahampurialaisen ja sain lihaa, mikä oli jotain porsaan ja lampaan välimaastosta.

Vietin yöni handymanin korjaamaa televisiota katsellessa. Löysin kaikkien järkyttävien hindin kielisten ohjelmien lomasta yhden englannin kielisen leffakanavan. Katselin leffoja pikkutunneille saakka ja kuuntelin viereisen huoneen eläimellisiä ääniä. Aamulla koin suuria vaikeuksia heräämisen kanssa, ja Sanelma kuulemma oli jo varma että olin käynyt yöllä diskossa ja että makasin jossain muussa hotellihuoneessa huumattuna. Hupsis.

Agra on täpötäynnä kauppiaita, kerjäläisiä, Taj Mahal-krääsää, kenkiä, uskomattomia jätekasoja, saastetta ja iloa. Ostin vain pashminan ja sormuksen tältä reissulta muistoksi, sillä Agrassa shoppailu oli niin puuduttavaa. Suurena energian kuluttajana oli kauppiaille selittäminen, miksi en ollut kiinnostunut ostamaan jotain tiettyä tuotetta, kuten hellehattua, maustepussia tai riksa-kyytiä.

Kävimme tänään tsekkaamassa Taj Mahalia, kuuluisaa monumenttia, jonka Maharaja Shah Jahan rakennutti lempivaimolleen. Ajoimme ensin portille, josta jatkoimme hevosvaunukyydillä Taj Mahalin alueen portille. Heti perille saavuttuamme alkoi opassota. Me olimme tiukasti päättäneet, ettemme halua opasta mukaan, sillä halusimme rauhassa katsella itse. Jos halusin nippelitietoa, kysyin Sanelmalta joka kärsi oppaan seurasta viime kuussa käydessään Taj Mahalissa. Silti oppaat ja muut kauppiaat pyörivät ERITTÄIN sitkeästi ympärillämme. Oppaat eivät olleet hyvä yhdistelmä kuumuuden ja yleisketutuksen kanssa. Kestin silti kuin hieno nainen konsanaan ja pidin laukkuni kurissa ettei se olisi pamahtanut oppaitten silmäkulmiin.

Hikisen turvatarkastusjonon jälkeen pääsimme alueelle. Kun Taj Mahal avautui edessäni, pumppu sykähti hieman lujempaa ja kiitin Luojaa että muistin ottaa kameran mukaan. Se oli nimensä veroinen. Se oli upea! Räpsin kamerani täyteen kuvia samalla kun minusta näpsittiin kuvia. Valkoihoinen nainen kesämekossa, kukapa ei haluaisi ripustaa kuvaani takan ylle.

Sisällä temppelissä oli kuumaa ja ahdistavaa. Sanelma ei viitsinyt tulla jo valmiiksi ahdistuneen Niilon kanssa mukaan, joten ängin muun ihmismassan kanssa sisään tulikuuman marmorin poltellessa jalkapohjia. Sisällä maailma pyöri ja ihmiset tönivät.
Kestin ehkä viisi minuuttia, vaikka oikeasti yritin. Säntäsin ulos ja join ehkä kuusi litraa vettä.

Taj Mahalin vierailun jälkeen suuntasimme syömään lounasta The Park-ravintolaan. Se ei ollut mitenkään kummoinen, paitsi heidän lassi-juomansa, intialainen jugurttijuoma, oli herkkua!

Nyt olen taas omassa huoneessani, väsyneenä ja palaneena. Näytän saksalaisturistilta, sillä hipiäni on huolestuttavan pinkki ja laikukas. Matka Agraan oli kokemus sinänsä, näin niin paljon että tässä kirjoituksessa ei ole puoliakaan. Ikävä kotiin on kova, mutta en silti lähtisi vielä. Huomenna alkaa arki, nyt menen kylmään suihkuun ja sen jälkeen vietän loppuyön koittaen repiä itseäni koneelta.

Hytä myötä!