Valvoin viime yönä aivan liian myöhään siihen nähden että lähdimme aamupäivällä taas käymään Delhissä. Päivän tavoitteina oli katsella josko Jennylle löytyisi sänky (ihan pieni tuliainen vain) ja käydä lounaalla ja ostoksilla. Ajoimme ensin MJ-roadin varrella olevaan huonekalukauppaan, jossa myydään paljon intialaistyylisiä feikkiantiikkikalusteita.
Sänkyjä ei ollut oikean kokoisia Suomen patjoja ajatellen, joten sänky piti tehdä mittatilaustyönä. Tingimme sitten siinä samalla vauhtiin päästessämme mittatilaustyönä tehdyt yöpöydätkin. Kalusteiden pitäisi valmistua kolmen viikon päästä kun olen jo Suomessa, mutta onneksi Tomi otti asiakseen käydä hoitamassa kalusteet rahtiin. Jenny, you owe me big.

Jatkoimme matkaa Delhiin. Tarkoitus oli käydä syömässä Etelä-Intian tyyliin jossain siistissä mutta halvassa ravintolassa. Ravintolan pihassa autosta noustessani kenkäni teki tepposet ja hajosi keskellä polttavaa ja likaista asfalttia. Linkkasin eteenpäin hankalannäköisesti ja keräsin katseita ja naurua. Ei siinä mitään, mukavaa olla huomion keskipisteenä. Eräs mies päivitteli hymyillen kuinka käveleminen on niin vaikeaa näinä päivinä. 

Päädyimme ravintolaan, nimeä en edes yrittänyt painaa mieleeni, johon sisään tullessa maalattiin oranssi merkki otsaan, syötiin sormin ja tarjoiltiin ainoastaan kasvisruokaa. Kävelin pää pystyssä pöytäämme vasen kenkä kädessäni ihmisten katsellessa ihmetellen. Näpräsin sormilla riisistä palloja ja dippailin niitä kastikkeisiin ja mömmöihin. Kiitos Jumalalle käsidesistä. Maut olivat ihmeellisiä ja tarjoilijat pyörivät ympärillämme tuoden erilaisia ruokia. Se ei ollut a la carte-ravintola, vaan kaikki söivät ilmeisesti samaa ruokaa jota tuotiin niin paljon lisää kuin jaksoi syödä. Ihmisten poistuessa ravintolasta he soittivat kerran kongia ja ravintolan asiaakkaat hurrasivat hyvästiksi. Mieletön ruokailukokemus!

Ajattelimme pistäytyä markkinoilla, mutta kenkäni repsotti isovarpaastani orvon näköisenä. Kuskimme pysähtyi niin lähelle katukenkäkauppaa kuin mahdollista, ja linkkasin puoliksi hyppien yhdellä jalalla kauppaan. Kauppias hymyili iloisesti ja katsoi rikkinäistä kenkääni. Tinkimisessä jäimme alakynteen, sillä meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa. Koiranpentukatseella sain kenkien hinnan putoamaan parisataa rupiaa, ja lopulta sain kengät viidelläsadalla.

Aurinko paahtoi naamani taas punaiseksi, mutta onneksi sain tuliaiset ostettua suhteellisen nopeasti jonka jälkeen ajoimme pakoon 45 asteen hellettä takaisin Gurgaoniin. Osaan taas kerran olla astetta kiitollisempi suihkusta, tuulettimesta ja ilmastoinnista.